Myin ensimmäisen Unelma-huivini, ja toivon vilpittömästi ettei se jää viimeiseksi. Perinteinen kangaspuukudonta ja rankani eivät tule toimeen, vaikka tekisin mitä. Siipi on siis ollut maassa, ja mieli askaroinut TC2-kudonnassa ja tekstiilitaiteessa. Ensimmäisessä sekä työskentelyasento että kudontatekniikka ovat paitsi houkuttelevia myös nopeita. Opiskeluaikana ehdin vasta raapaista pintaa, mutta saada sitäkin enemmän ideoita jälkimmäiseen.
Toinen harmituksen aihe on ollut, etten ole vieläkään saanut tilaamiani korunosia, jotta pääsisin työstämään värjäämiäni sulkia ja höyheniä, MUTTA eilen pääsin pitkästä aikaa parantamaan maailmaa rakkaaseen maalausryhmään.
Helsingin ryhmänäyttely meni hyvin, samoin Runoviikon sanataidematkat Lemun koululaisten kanssa. Siispä nokka kohti tulevaa ja uutta kantavaa tuulta. Juuri kissan kanssa ihailimme terassin jääkukkia, kunnes hän päätti vetäytyä päiväunille. Minä olen täten vetreyttänyt sormet ja mielen kirjoitushommiin.
Valo ja Vimma 