Viimeinen koulupäivä

on huomenna. Viimeiset kaksi viikkoa olen ehtinyt tehdä ja kokeilla juuri sitä, mitä olen halunnut. Jättänyt haikeita hyvästejä värjäämölle, ja sopinut jaquard-puiden kanssa, että kohtaamme tulevaisuudessa.

Olen myös ehtinyt tehdä hieman töitä, ja eilen asiakkaalle lähti muutama tauluehdotus. Pitkästä aikaa siis tilaustaulu! Olen myös haahuillut kuvaamassa yhdessä ikiaikaisista lempipaikoistani; Ruissalossa kielot kukkivat, metsä tuoksuu ja linnut laulavat niin, että ei malttaisi lähteä kotiin. Nurmilla on valkeaa terälehtisadetta ja kaiken taustalla väikkyy sininen meri.

Sain Islannissa vaihdossa olleelta opiskelukaverilta hänen suunnittelemansa ja toteuttamansa upeat lahjat. Tätä blogia kannattaa lukea: https://nahkaajanappeja.wordpress.com – samoin tätä, jo pelkästään jos Islanti kiinnostaa: http://onedoesnotsimplyiceland.blogspot.fi! Parasta opiskelussa ovat uusien taitojen rinnalla olleet uudet ystävät. Molemmat ovat tulleet jäädäkseen. Kuten hymystä näkyy, olin ja olen lahjoista otettu ja onnellinen.

Ja sitten takaisin omiin töihin. Halusin vielä värjätä oranssia, violettia ja sinistä.

Ja sitten pääsin jaquard-puiden kimppuun! Ensin – taisteltuani loimitakkujen ja löysien ja katkeilevien loimilankojen kanssa; onneksi apuna oli opettaja, Tilkkutyttö ja oranssit fiskarsit – kudoin abstraktia kuviota värttinällä ja rukilla kehräämilläni langoilla. Alkuun tuskin uskalsin hengittää, mutta kaikki sujui kuin unelma. Valmis kangas on hyvin kaunis. Kun loimi irrotetaan kesän jälkeen puista, pääsen jatkamaan kokeilua. Todennäköisesti huovutan kankaan toisen puolen kevyesti, ja teetän siitä pari juhlalaukkua.

Seuraavana päivänä varioin Uniretki-kuosiani. Yksi unelma kävi toteen, kun sain Tilkkutytöltä hänen krapilla värjäämäänsä ohutta villalankaa. Lanka oli täydellistä! Tutkin erilaisia 8-vartisia sidoksia, kudoin kahdella eri sukkulalla ja testasin reunoja. Nopeaa, helppoa ja todella hauskaa! Kunpa voisin tulevaisuudessa perehtyä kaksinkertaisten kankaiden ja moniväristen tekstiilien kudontaan  jaquard-puilla. Eli keskittyä taidetekstiiliin.

Huomenna siis viimeinen päivä ja lauantaina kevätjuhlat. Haikeaa on, mutta kaikella on aikansa ja paikkansa.

DSC_0521k

Viimeisiä viedään

Kissasta näkyy nojatuolin alta vain häntä. Itsekin tulin vasta kotiin pitkältä lenkiltä. On niin kaunista kun kevät on juuri nyt, juuri tässä. Ensimmäiset voikukan hahtuvapallot pörhistelevät ja raparperi on sitä tiettyä herkullisen vihreää sävyä, joka lupaa puutarhan rehevyyttä, joka antaa anteeksi sen että harava unohtui syysruohoon viettääkseen talven etupihan lumihangessa ruostekukkasia kasvattaen.

Eilen oli viimeinen näyttö – ja paljon kahvia, jäätelöä, naurua, lämpöä… Ensi ja seuraavalla viikolla värjään ja kudon eli ajelen vielä Mynämäelle. Sitten alan pakata laukkuja, koska Kreeta odottaa. Pidän lomaa ja kuulostelen, miltä tuntuu olla tekstiiliartesaani.

DSC_0058k_11.5