Kankaankudonnasta

Jo ennen kuin aloitin peruskoulun, tiesin mitä tarkoitetaan virkkaamisella, neulomisella ja kutomisella, ja osasin selittää mitä eroa niillä on toisiinsa nähden. Sekä kotona että mummilassa oltiin tarkkoja kielestä. Kun opin lukemaan, löysin sanat uudella tavalla, ja ajan mittaan aloin leikkiä niillä yhä vapaammin. Murresanoista olen aina pitänyt, ja joitain ilmauksia vaalin erityisellä hellyydellä. Silti sisäinen kielipoliisini nostaa karttakeppinsä ja kohentaa silmälasejaan, kun joku kysyy: ”Ai kudotko sä siellä koulussa? Mäkin haluisin tehdä villasukkia.”

DSC_0106k

Opintoretkellä Jokipiin Pellavan tehtaalla Jalasjärvellä. Syntymässä Salasauna-tekstiiliä.

Kyllä, kudon koulussa. Ei, en neulo, vaikken sitä taitoa väheksy lainkaan; Kaffe Fassetin neuletuotanto esimerkiksi on silkkaa taidetta. Opiskelukaveri on luvannut opettaa minut virkkaamaan säilytyskoreja ylijäämäkuteista, mutta tähän asti olemme keksineet kaikenlaista muuta tekemistä silloin kuin meillä on ollut yhteistä aikaa istahtaa alas. Siispä päästän kielipoliisini ääneen: ”Kutominen on kankaan valmistamista kuteista ja loimesta”, hän sanoo, ja jatkaa: ”Kankaan pituussuunnassa kulkevat langat muodostavat loimen, ja leveyssuunnassa kulkevat langat kuteen. Kangasta tai muuta tekstiilituotetta kudotaan yleensä käsin kangaspuilla tai teollisesti kutomakoneella.”

DSC_0587k

”Pois puista!” Kuva: Britt Tamm

Ensimmäisellä sidosopin tunnilla mieleni teki lähinnä tirauttaa kunnon itkut. Opettaja ehkä huomasi sen, sillä jaksoi kärsivällisesti koko lukuvuoden ajan paitsi kerrata samoja asioita yhä uudelleen ja uudelleen myös kertoilla tarinoita siitä, miten vaikeaa sidosoppi oli aikoinaan hänelle itselleen. Kun migreeni teki tuloaan, armahti hän minut Jacquard-puiden niisimiseltä, ja sain punnita lankavarastossa kampavillalankoja.

Minä ja millimetripaperi emme ylipäätään sovi yhteen – ajoittain en mahdu edes A3-arkille. Tämän olen ratkaissut niin, että teen osan töistä kokoon A2, ja pienennän ne sitten valokuvaamalla. Sidosopin tunnilla se ei ollut mahdollista. Onneksi käytössä oli rinnalla WeavePoint eli kudonnan suunnittelun tietokoneohjelma, ja apua sain aina kun pyysin. Keväällä huomasin, että hahmotin kuin hahmotinkin sidosoppia paremmin millimetripaperilla. MINULLA oli lyijytäytekynä (pidän Derwentin Graphic-lyijykynistä) 0,3 mm lyijyllä ja hyvin tarkka pyyhekumikynä, joista molemmista olen kiitollinen opiskelukaverille. Ja uudet silmälasit.

DSC_0153k

Opettaja Hannele Köngäs esittelee aarretta, käsintehtyä vanhaa sidosopin kirjaa (Rauha Lilja: Kudonta-malleja.)

Ensimmäisenä koulupäivänäni sain kudonnantehtävän. Loimea luodessa hikoilin, mutta kutoessa muistutin lähinnä vesiputousta. Loimi katkeili jatkuvasti (olin onnistunut löytämään lankavarastosta sen yhden heikentyneen kalalankakerän), kerran romahti luha, puhumattakaan kaikesta muusta mikä romahti.

DSC_0199k

Mutta niin vain sain mattoni valmiiksi. Ja työohjeen tehtyä: Vattumato-matto

Seuraavan kudonnan tehtävänanto oli pelottava. Mutta lopulta suoriuduin siitä niin hienosti, että olin ylpeä itsestäni.

DSC_0207kKKankaanrakentaminen vie aikaa. Kahdeksassa niisivarressa ja kymmenessä polkusessa riitti sidottavaa myös erääksi viikonlopuksi. Kuva: Milja Ruohomäki

DSC_0739k

Suunnittelemani ja kutomani Mustavalkoista-lattiatyyny ontelona kudottavaa toimikasta, yhteenkudottu osuus palttinaa.

Opin koko ajan lisää kangaspuista. Löysin kutomisen rauhoittavuuden ja rytmisyyden. Aloin ymmärtää syvemmin erilaisia struktuureja, ja sitä miten sekä niitä että loimi- ja kudemateriaaleja hyödyntäen saa syntymään erilaisia pintoja. Pohdin värinvaikutusta, ja tilasin omat sukkulat. Ostin lisää niisiä. Aloin haaveilla siitä, että voisin kutoa vapaa-ajalla.

Nykyisin hipelöin ja tutkin kankaita kaikkialla. Nostelen niitä valoa vasten ja silittelen. Kun käyn ostamassa tarvitsemaani kudetta, koitan kulkea kohti sitä hyllypaikkaa, missä tiedän sen olevan. Muuten joudun harhapoluille, ja saatan huomata ostaneeni esimerkiksi pellavanarua vain koska se on pellavanarua ja jo itsessään täysin vastustamatonta.

DSC_0129k

Lankavan lankakartta – käsveska, josta löytyy vaikka mitä!

Yllä olevan kirjoitin kesällä. Tänään, joulukuun 16. päivänä vuonna 2015, sain juhlallisesti vastaanottaa seuraavan dokumentin:

DSC_0612

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s